Kohta ihmiset varmaan kyllästyy tähän aiheeseen, mutta hei...onhan ko.asia vaikuttanut meidän elämään melkoisen isosti viimeiset 2 kuukautta.
Roatrip Helsinkiin. Oli muuten aika luksusta, kun studiolla Pasilassa tuli olla viimeistään klo. 18.45, mahdollisti se myös reissuun lähtemisen ihan normaalien ihmisten aikoihin. Huom! Normaalien, me koiraihmiset ollaan ihan oma lukumme.
Ihan kahdestaan meidän ei tarvinnut Hekan kanssa suorasta lähetyksestä nauttia, vaan mukana olivat entinen pajakaverini Vilja, koiraharrastajakaverini Mira sekä serkkuni Hanna. Ensimmäiset naurut aiheutti meille varattu penkkirivistö.
Niin. Kuinkakohan monella koiralla on mukanaan oma seurue ja sen myötä vielä oma penkkirivikin varattuna?
Oli ihan mahtavaa saada nähdä koko lähetys katsojan näkökulmasta. Heka ei ollut kovista äänistä, savuista tai taputuksista moksiskaan. Edes Elinan rumpushow ei saanut valkoista vilahdusta liikuttamaan korviaan kuin ihan vähäsen.
Heti ensimmäisellä mainoskatkolla ensin Aki bongasi Hekan ja tuli rapsuttelemaan sekä hetken päästä myös Susanna.
Lähetyksen loputtua suuntasimme samantien backstagelle, missä päästiin juttelemaan Akin ja Susannan kanssa paremmin. Heka kiipesi oitis Susannan syliin ja hetken päästä kaveri oli jo siirtynyt Akin paijattavaksi.
Oli kyllä aivan ihana nähdä kaikkia kilpailijoita pitkästä aikaa. Ylipäätään Voitolla Yöhön!-ohjelma oli kokemuksena ihan omaa luokkaansa, ainutlaatuinen ja ikimuistoinen. Susannasta ja Akista tuli meille läheisiä ihmisiä ja muutenkin tulemme aivan varmasti pitämään yhteyttä heidän sekä muidenkin kilpailijoiden kanssa.
Erityisesti mieltä ja sydäntä lämmitti Susannan sanat: "Hekan kuva on mun työhuoneen hyllyllä."
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti