Halusin vielä ihan erikseen kaiken muun ohella omistaa Susannalle ja Akille tämän bloggauksen. So this is for you.
Näin Hekan ensimmäisen kerran sen ollessa 5-viikon ikäinen. Tuo pieni käärö mahtui kämmenen päälle nukkumaan ja vaikka olin kauan odottanut sitä hetkeä, en osannut edes arvata miten juuri tästä pienestä tuhisijasta tulisi se THE koira.
Välillä ihan oikeasti mietin, että mitä olen tehnyt ansaitakseni näin hienon koiran kuin Heka. Ihmiset jotka ovat sen kanssa joskus agilityradalla juosseet, harjoitelleet koiratanssia tai heitelleet frisbeetä, ovat sanoneet että noin upeaa koiraa, ja varsinkaan villakoiraa ei tule vastaan ihan joka päivä. Ei edes joka kuukausi eikä ehkä vuodessakaan.
Hekan kanssa työskenteleminen on äärimmäisen hienoa ja Voitolla Yöhön!-ohjelman kautta minun oli mahdollista saada viedä eteenpäin sitä samaa iloa, mitä Heka tuottaa minulle joka päivä. Tämä tulee nyt suoraan sydämestä, mitä seuraavaksi kirjoitan.
Susanna ja Aki. Heka ei ollut nähnyt teistä kumpaakaan ikinä missään yhteydessä. Te olitte sille yhteisen viikon alkaessa täysin vieraita ja jo ensimmäisen päivän aikana huomasin, kuinka Heka laittoi luottamuksen itämään teitä molempia kohtaan. Viikon edetessä se luottamus vain kasvoi kasvamistaan. Hekasta alkoi väsymys näkymään loppuviikosta ja jos tämä kaveri vain osaisi puhua, se varmasti sanoisi arvostavansa teitä kun annoitte sille mahdollisuuden taukoihin harjoitusten aikana ja treenasitte Hekan ehdoilla. Se on suurinta rakkautta sillä hetkellä mitä koiralle voi antaa. Sunnuntaina, ennen suoraa lähetystä Hekan väsymys nousi tappiinsa ja nostan teidät silmissäni äärimmäisen korkealle, kuinka kunnioittavasti Hekaa kohtaan teitte suunnitelmia jotta se pystyisi suorassa lähetyksessä suoriutumaan kunnialla. Se jos joku kertoo sen, että teillä molemmilla on sydän paikallaan ja ne ovat puhdasta kultaa. Ja tämä on NIIN totta.
Mielestäni se luottamus jonka Heka oli vain yhdessä viikossa teitä kohtaan kasvattanut, korostui suorassa lähetyksessä. Olitte kuunnelleet sitä, antaneet sille mahdollisuuden joka auttaisi sitä suoriutumaan esityksestä sekä annoitte sille kaiken tukenne. Hekasta näki, kuinka se luotti teihin täysillä vaikka väsymys sitä painoikin. Tämä on se asian ydin. Kun Heka kokee luottavansa tiettyihin ihmisiin, se kyllä antaa itsestään kaikkensa vaikka edellisessä hetkessä tilanne vaikuttaisi ihan toisenlaiselta. Se onkin koko koiratanssin ydin, koira on esityksessä pääosassa ja ohjaaja on se osapuoli joka tukee ja kannustaa sitä. Te onnistuitte siinä täydellisesti. Te todistitte sen, että vain viikon harjoittelulla on mahdollista oppia ja tehdä mitä vaan. Kaverinikin ovat sanoneet: "Jos Heka ei olisi Susannaan ja Akiin luottanut, ei se olisi mitään tehnyt. Mutta se teki ja luotti."
Olette aina molemmat tervetulleita vierailemaan meidän luona jos/kun Jyväskylässä joskus liikutte. Kiitos Susanna ja Aki! Ihan kaikesta!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti