lauantai 19. toukokuuta 2018

Nakupetteri -ja pirkko missikisoissa

Vastapainoa agilitylle on haettu tällä viikolla misseilyn merkeissä. Torstaina tehtiin pieni roadtrip tuohon naapuriin, Muurameen, missä mätsärin järjesti Muuratpartio ry.

 

Kuva - Sanna Hokkanen

Syke nappasi elämänsä ensimmäisen sijoituksen ollen lopulta pienten pentujen SIN 3! Hieman ehkä huvitti tuo palkinnoksi saatu huopakukka, mutta ajatus on tärkein ja hienohan se on.

Tänään sitten pyörähdeltiin puolestaan Keski-Suomen Eläinklinikan järjestämässä mätsärissä. Alunperin oli tarkoitus viedä vain ja ainoastaan Syke kehään, mutta koska veteraaneille oli oma kehänsä, vein sitten Hekankin. Aiemmin kyllä vannoin ettei enää ikinä. Never say never. Heka tietää nämä hommat ja se oli lopulta veteraanien SIN 3. Ensimmäistä kertaa minulla oli kaksi koiraa eri kehissä ja meinasi tapahtua ne perinteiset, eli kehät olivat mennä päällekkäin. Onneksi näin ei lopulta käynyt.


Syke oli paljon paremmin kuulolla kuin torstaina ja heiluvan hännän saattelemana Syke oli lopulta pienten pentujen PUN 2. Palkinnotkin olivat erittäin runsaat ja niihin oli panostettu. Ruokaa, lisäravinteita, shampoota, leluja, herkkuja, ruusukkeet sekä Sykkeelle myös pokaali. Oli oikein kiva viettää lauantaipäivää vähän erilaisissa merkeissä.

Viikon päästä olisi myös mätsäriä tarjolla, mutta nyt kutkuttelisi enemmän lähteä kehäilyn sijasta valokuvaamaan. Katsellaan.

perjantai 18. toukokuuta 2018

4 kiloa täyttä elämäniloa

Syke täyttää aivan lähipäivinä 9 kuukautta ja sain facebookin kautta toiveen, että olisi kivaa pitkästä aikaa lukea millaista meidän arki on nykyään. Oikeastaan asia ikään kuin "unohtui", sillä kaikki tuntui etenevän nopeasti ja omiin odotuksiin nähden helpommin. Syke ei ole enää mikään pikkupikkupentu, vaan miltei jo sukukypsä tyttönen. 

Ylivoimaisesti eniten kysellään siitä, että miten Heka ja Syke tulevat nykyään keskenään toimeen. Voin kertoa, että oikein hyvin. Hekalta on jäänyt sekin natseilu pois, ettei se enää jaksa välittää vaikka Syke leikkii itsekseen sisällä. Jotenkin tuntuu siltä, että nuo koirat ovat kumpikin päässeet toistensa tavoista sekä piirteistä perille ja ne kunnioittavat toisiaan näiltä osin. Ulkona tykkäävät juosta kuin arojänikset toistensa perässä, mutta tässä on vielä Sykkeellä hieman opeteltavaa, ettei kaverin kylkeen noin vaan tulla ja taklata. Onneksi Heka osaa antaa tästä sille "palautetta" ja perille on kyllä mennyt. Ylipäätään olen erittäin tyytyväinen siihen, että kuinka nopeasti Heka sitten lopulta hyväksyi Sykkeen osaksi porukkaa. Minä nimittäin ajattelin, että vasta nyt oltaisiin siinä tilanteessa mutta se tapahtui jo paljon aikaisemmin. Lisäksi minusta tuntuu siltä, että Hekakin on voinut "henkisellä" tasolla paremmin kun se sai lajitoverillista seuraa.

Eikä Hekaa liiemmin kiinnosta, vaikka nykyinen lajitoveri onkin narttu. Käsittämätöntä. 


Mitä tulee sisäsiisteyteen, niin tämä oli Hekan lisäksi se asia jonka kuvittelin vievän hurjasti aikaa. Sykehän on alkutalven pentuja ja kun se oli ollut meillä yhden päivän, satoi ensilumi maahan. Eihän sinne kylmään maahan ole kiva kyykätä, ajattelin minä. Syke sen sijaan oli toista mieltä. Sisällä sillä oli sitten käytössä sellainen kengille tarkoitettu kurakaukalo, missä oli pissa-alusta ja uskokaa tai älkää...matot saivat olla rauhassa koko ajan! 

Jos en syystä tai toisesta ennättänyt viemään Sykettä ulos, se meni aina sinne kaukaloon ja teki hätänsä sinne. Tästä kiitos kuuluu tottakai kasvattajalle, joka oli jo ennen Sykkeen kotiutumista opettanut pentua tekemään tarpeensa tarvittaessa kaukaloon. Suosittelen muuten muillekkin joilla on pentu talossa tai tulossa, tuollaista kaukaloa ja pissa-alustaa. Taisi olla jotain tammi/helmikuun vaihdetta, kun Syke ei enää siitä kaukalosta välittänyt, se teki tarpeensa joka kerta ulos ja helmikuun lopussa otin koko helahoidon pois näkyviltä. Syke oli silloin n.5 kk ikäinen.


Ikää Sykkeellä on jo sen verran, että ensimmäiset juoksut voivat käytännössä alkaa ihan milloin tahansa. Kyselinkin kasvattajalta mistä "merkeistä" juoksujen voi odottaa olevan tulossa, mutta ainakaan vielä sellaisia ei ole näkynyt. Vaikka tuolla aiemmin kerroin, että Heka ei liiemmin välitä vaikka sen nykyinen lajitoveri onkin narttu, niin olen silti päättänyt että Syke lähtee juoksujen tärppiajoiksi kasvattajalle hoitoon.

Syke ei välitä lenkillä toisista koirista, ei pörise tai jää tuijottelemaan. Vilkaisee kyllä, mutta sitten jatkaa tyytyväisenä lenkkeilyä. Aivan kuten Hekakin. Autoilu on osa meidän elämää todella vahvasti ja sekin sujuu kuin vanhalta tekijältä. Kun auto starttaa, molemmat koirat kääntävät kylkeä sekä alkavat nukkua. Trimmaaminen, konetyöt, kynsienleikkuu ja korvien putsaaminen sujuvat kuin vettä vain. Oikeastaan koko tämän pentuajan olen keskittynyt suurimmaksi osaksi sellaisiin arjen perusjuttuihin - hihnakäytökseen, autossa/julkisissa matkustamiseen, trimmaamiseen jne. Heka osasi samassa iässä jo turhan paljon kaikkia ylimääräisiä temppuja, joten Sykkeen kohdalla olen tarkoituksella tehnyt asioita eri tavalla. Nyt kun ne alkavat olla sillä jo "selkärangassa", on ruvettu lisäämään juurikin agilityyn tähtääviä harjoitteita yms.

Syke on aivan mahtava! Ehkä hieman höseltävä, se ei mieti ennen kuin tekee mutta jäänee ajan myötä sitten pois.

keskiviikko 16. toukokuuta 2018

MTV:n haastattelu - Dagsmark Petfood Oy

Eläinystäväni-messuilla Laura (Dagsmark Petfood Oy) kysyi, että olisinko halukas olemaan MTV:n haastateltavana liittyen Savon sopivuuteen Hekalle. Ei tarvinnut kahdesti miettiä, tottakai olin. Hän halusi haastatteluun nimenomaan sellaiselta koiranomistajalta kokemuksia, jonka koira on selvästi hyötynyt ko.ruuasta.


Juttu on luettavissa kokonaisuudessaan täältä: 

sunnuntai 13. toukokuuta 2018

Miks hidastaa, ei oo hyydytty ennenkään

Kiireisen sekä helteisen viikon päätti tänään JATin perinteiset äippäpäivän aksakisat, minne olin ilmoittanut Hekan hyppy -ja agilityradalle. Kova oli hinku saada omalle äidille lahjakukat, mutta ne pitikin sitten hakea ihan kukkakaupasta.

Hyppyradan tuomaroi Riikka Kankainen. Rata sisälsi hyvin haasteita ja varsinkin makseja seuratessani oman radan jälkeen, hahmottui ne ansakohdat sieltä ihan eri tavalla. Hekan kanssa startattiin mineissä jo heti toisena, joten ei siinä paljoa ennättänyt mitään seuraamaan kun piti olla jo lähdössä. Koska Heka on Heka, ensimmäinen rata oli yhtä kaahotusta. Se on nyt muutaman välivuoden jälkeen keksinyt, että lähdöstä saa tulla omin luvin. Siinä vaiheessa se "pallo" on täysin koiralla ja Heka ennätti rekisteröimään putken väärän pään, ennen kuin minä kerkesin kissaa sanoa. Tästä siis HYL.


Agilityradalle tuomariksi vaihtui Salme Mujunen ja oli muuten kivan oloinen rata. Meillä oli tässä vaiheessa odottelua takana lähes 3 tuntia ja kuvittelin Hekan höyrynneen pahimmat savut pois, mutta mitä vielä. Se ei kiihdyksissään malttanut hypätä kunnolla edes ensimmäistä hyppyä -> rima alas ja keppien jälkeen koira ryntäsi kuin mielipuoli 4.aidalle, piitaamatta ohjauksesta. Se olisi pitänyt siis suorittaa takaakiertona, Heka meni edestä. Silloin päädyin keskeyttämään ja kävelin radalta ulos. Tuollaisessa mielentilassa olevan koiran kanssa ei ole viisasta jatkaa. Ei tule muuta kuin paha mieli. Lähdössä se sentään pysyi tällä kertaa, joten edes jossakin jäätiin plussalle. Eikä muutoin ole missään muussa moittimista. Heka kymppivee jaksoi erinomaisen hyvin siinä helteessä ja liikkui yhtä nopeasti kuin ennenkin.

Pitkiin aikoihin ei ole ollut surkea fiilis kisojen jälkeen. Nyt on. Agility on laji, joka on tunteita täynnä ja ne vaihtelee laidasta laitaan. Tiedän nytkin, että hetken ryven pohjamudissa sekä itsesäälissä, kunnes sisuunnun tarpeeksi ja huomaan taas treenaavani + täytteleväni kisailmoittautumisia. Kai se pohjamudissa pyöriminen on välillä välttämätöntä. Meinasin ilmoittaa Hekan ensi viikonlopulle Laukaaseen, mutta päädyin säästämään lahjakortit alkusyksyyn.

torstai 10. toukokuuta 2018

Kelaa mitä haluut ja tee lista siit' - Syke aksaa

Hekan lepäillessä ja keräillessä "voimiaan" viikonlopun startteihin, on Syke terästäytynyt lajin parissa ihan urakalla.

Maanantaina iltapäivän lenkin yhteydessä tein sen kanssa takaakiertoja puunrungoilla. Ylipäätään hyppyjen ja kiertojen kanssa olen edennyt tarjoamisen kautta, en ole lähtenyt avustamaan käsillä enkä jaloilla yhtään. Tämä on minun mielestäni ollut kaikista eniten tulosta "tuottava" tapa ja Sykkeen kohdalla se pätee kyllä erinomaisen hyvin.

Keskiviikkona meillä oli toiset penturyhmän treenit JATilla ja siellä teemana olikin nimenomaan hypyn tarjoaminen. Puunrunkokierrot olivat jääneet mieleen ja Syke lähti upeasti tarjoamaan samaa myös itse aidalla. Kentän toisella puolella tehtiin mm.sylikäännösharjoituksia sekä fokusointia. Olen ihan ihmeissäni siitä, kuinka nopeasti Syke oppii vaikka se on tähän asti suurimmaksi osaksi elänyt lähes täysin "pellossa." Treenien lopuksi jatkettiin vielä putkiharjoitusta ja tästä sain jopa videomateriaaliakin talteen.


Nyt jokainen viimeistään näkee, että kuinka lujaa tuo punainen superpallo menee. Minulla on jo nyt täysi työ pysyä sen perässä, saatika sitten tulevaisuudessa. Kotiläksyksi sainkin käskyn painua juoksulenkeille.

Tänään jatkettiin harjoittelua Haukkuvaarassa, mistä jäi hieman ?-fiilikset mieleen. Ei koiran, vaan harjoitusten sisällön vuoksi. Nyt kun käydään kahdessa eri paikassa treenaamassa, on molemmissa täysin eri mielipide siitä mitä tässä vaiheessa kannattaa tehdä ja vahvistaa. Toki minä tunnen koirani parhaiten ja teen ratkaisut sen mukaan, mutta tuntuu etten pysy enää perässä kun koulutusmetodit tuntuu muuttuvan tämän tästä. Harjoiteltiin mm.pakkovalssia ja vaikka se menikin tilanteen huomioon ottaen oikein hyvin, silti sain viestiä että pakkovalssit kannattaa unohtaa ja sen sijaan ottaa tilalle IN. En ole koskaan sitä aiemmin opettanut, sillä tuo termi ja tapa on tullut tutuksi minulle vasta vuoden 2017 syksyllä.


Treenien toisella kerralla tehtiin sitten peräti 4 esteen "rataa", jossa oli 2 aitaa, suora putki ja muuri. Syke ei ole vielä koskaan edes nähnyt muuria, joten otin sitä pelkiltään alkuun samalla tavalla tarjoamisen kautta kuten hyppyjä. Ei ongelmia. Eikä liiemmin ollut ongelmia edes sen 4 esteen pikkupätkän suorittamisessa. Päinvastoin. Syke oli super ja tänään se jopa meni ensimmäistä kertaa täysin mutkalla olevan putken. Vieläpä monta kertaa.

Jotenkin tuntui silti vähän "ikävältä" tehdä tuollaista pätkää koiran kanssa, joka on vasta 8½ kuukautta vanha ja joka on vasta päässyt sinuiksi suoran putken ja aidan kanssa. Sitten kun näitä ohjeita satelee joka suunnalta "ei noin" "eikun näin" "tee tällä tavalla", menee vähemmästäkin oma nuppi sekaisin. Ei Hekan kanssa ollut tämmöistä, sen kanssa vaan tehtiin. Tottakai nyt pitäisi pikkuhiljaa päättää mitä opettaa ja milloinkin, ettei vain räiskitä menemään sitä tätä ja tuota. Tapoja ja kouluttajia on monia, mutta silti on vaikeaa päättää mitään kun joka suunnalta satelee erilaisia neuvoja.

keskiviikko 9. toukokuuta 2018

Koirailuviikko - osa 1

Hehkutin jo sunnuntaina instastoryssa, että tämä viikko on lähestulkoon täynnä pelkkää koirailua. Ihan ei sentään minuutti -tai tuntiaikataululla mennä, mutta kyllä sekin aika vielä koittaa. Kevät sekä tuleva kesä on meille sitä kulta-aikaa harrastaa, reissata ja kilpailla.

Yksi varma kesän merkki lisää on se, että Sykekin pääsi viime lauantaina näyttelypuuhkastaan eroon. Alunperin oli tarkoitus pitää sitä turkkia pidempään, mutta toukokuun ensimmäinen lämpöaalto muutti suunnitelmia. Plus Syke alkaa olla siinä iässä, että se jokaiselle villakoiralle tietyssä ikävaiheessa iskevä takkukausi olisi ollut ihan kohta käsillä. Pieniä takunalkuja meinaan tuli jo turkkia ajellessa vastaan. Ihan näön ja "tyttömäisyyden" vuoksi jätin jalkoihin pallot.


Viikon koirailuihin mahtuu ylivoimaisesti eniten agilitya. Maanantaina seuramme järjesti hallilla epikset, missä itse tuomaroin ensin mölliluokan ja sen jälkeen kävin kahdesti juoksemassa Hekan kanssa kilpailevien radan kenraaliharjoituksena. 2.lk:n tasoinen hyppyrata oli oikein virtaava, pienillä kikkailuilla höystettynä. Siinähän kävi sitten niin, että otettiin Hekan kanssa MURSKAVOITTO miniluokassa ajalla -27,60 s! Kyllä muuten pisteli 10-vuotias feikkiveteraani menemään sellaista kyytiä että huhhuh. Hyvillä fiiliksillä skabaillaan täällä Jyväskylässä äitienpäivänä.


Tiistaille olin varannut Hekalle kropan tsekkausajan Marjolle. Syystä että Syke juoksi viime viikon loppupuolella sen kylkeen sillä seurauksella, ettei Heka suostunut seuraavana päivänä ravistelemaan kunnolla. Huomaa, että minulle itselleni on jäänyt pelko persiiseen kaikista noista loukkaantumisista yms. Hekan asiat eivät olleet lainkaan huonosti. Päinvastoin. Ottaen huomioon pitkään jatkuneet suolisto-ongelmat ja sen tammikuun loukkaantumisen, oli enemmän kuin positiivinen yllätys kuulla myös Marjon suusta se, että kuinka paljon paremmassa kunnossa tuo koira on nyt. Oikeanlainen ruokavalio, treenialustan vaihto luonnolliselle kivituhkalle sekä ennen kaikkea kevään uimalakäynnit ovat tehneet ihmeitä. Minulla on terve, lihaksikas ja hyvinvoiva koira. 

Heka saakin nyt oikeastaan koko loppuviikon ennen sunnuntaita vain olla ja palautua hoidosta.

perjantai 4. toukokuuta 2018

Sopiva ruokavalio on itseisarvo

Koirien ruokinta. Mikä tunteita kuumentava aihe. Itse olen useasti joutunut muuttamaan käsityksiäni koirien ruokinnasta, Hekan suolisto-ongelmien myötä osittain pakon sanelemana. Heka innoittikin minua kirjoittamaan tämän blogitekstin, joka on "muhinut" luonnoksissa jo pidempään. Olen varautunut, että tästä(kin) tulee sanomista. 

Vertailin omaksi huvikseni Savon ja erään toisen koiranruokamerkin raaka-ainesisältöjä.

Pronature Holistic - viljaton ankka & appelsiini

Klikkaa kuvaa isommaksi

Tarkoitukseni ei ole millään tasolla sanoa, että yllämainittu ruoka olisi jotenkin huonoa. Silti mieleen herää kysymys: Ovatko kaikki nuo raaka-aineet oikeasti tarpeellisia? 

Dagsmark Petfood Oy - Savo


Olen tässä kevään aikana keskustellut paljon suolistollaan oireilevien ja närästysalttiiden koirien omistajien kanssa. Jokainen heistä on tehnyt saman havainnon kuin minä. Mitä yksinkertaisempi raaka-ainesisältö on, sitä paremmin koira pystyy sen hyödyntämään ja voi hyvin. Varsinkin Hekan suolisto on Savon myötä kokenut melkoisen mullistuksen. Heka ei ole koko elämänsä aikana syönyt näin pitkään nappulaa ilman, että ilmenisi vatsan löysyyttä tai närästykseen viittaavaa oireilua. Poislukien se viime vuoden lopulla suoliston tilanteen nollannut allergianappula. Uskon todella vahvasti siihen, että syy on Savon yksinkertaisissa ja puhtaissa raaka-aineissa. Kotimaisuutta tietenkään unohtamatta.


Monille koiranomistajille tulee jossain vaiheessa se hetki, että sitä alkaa pohtimaan onko se kuivaruoka x sille omalle koiralle riittävän hyvä vaihtoehto. Jos juuri se oma koira voi hyvin vaikkapa nyt sillä hauhau:lla tai lupalla, miksi sitä pitäisi lähteä vaihtamaan? Koska kaikkitietävä facebook sanoo niin? Koska joku ruokintaguru toteaa, että tapat koirasi jos jatkat ko.ruualla? Tärkein mittari on mielestäni juuri se oma koira, jota pitäisi katsoa ja kuunnella. Sama asia liittyy myös lisäravinteisiin. Koirille syötetään usein hirveitä määriä sinkkiä ja kaikenmaailman vitamiineja suoraan purkeista, onko sekin kaikki ihan tarpeellista? 

Hekan ruokavalio kaikessa yksinkertaisuudessaan sisältää tottakai Savoa, mutta myös kypsennettyä kanan -ja kalkkunanlihaa, Nutrolin-öljyä ja ruusunmarjarouhetta. Ei muuta. Myönnän, että olen ennen ollut itsekin melkoinen "purkeista syöttäjä", mutta jouduin viime vuonna rankallakin kädellä miettimään millä tavoin koirani voi jatkossa hyvin. Alkuun tottakai pelkäsin sitä, että riittääkö noinkin yksinkertainen ruokavalio pitämään Hekan voinnin hyvänä. Nyt 2½ kuukautta myöhemmin voin sanoa pelkoni olleen täysin turhaa. 

Karsin kaikki teolliset lisäravinteet pois ja otin niiden tilalle luonnollisen ruusunmarjarouheen. Nutrolinia Heka on syönyt jo useamman vuoden ajan todella hyvällä menestyksellä, sen pois jättäminen ei ole tullut eikä tule kysymykseenkään. Se on ainoa öljy, minkä Heka pystyy hyödyntämään. Suomalaista laatua sekin.

Mikä tässä nyt oli pointtina? Se, että koiralle sopivan ruokavalion tulisi olla itseisarvo. Ei minkään muun.